Lokakuun ehdittyä lopuilleen ja pakkasöiden saavuttua lienee lopulta syytä uutisoida menneen kasvukauden kuulumisista tilallamme.
Kevät tuli viipyillen ja paljasti ruispellon, jossa ei enää ruista kasvanut. Kevätviljojen osalta töihin päästiin kuitenkin normaaliaikataulussa. Kesä oli viileä ja sateinen, tuntui kuin oikeaa kesää ei olisi tullutkaan, kasvukausi laahasi myöhässä.
Juhannuksen kynnyksellä saimme nauttia myös onnellisia pirttiviljelyn sadon hedelmiä kun meille syntyi toinen ihana tytär, hän sai nimekseen Tyyne.
Mehiläisille vuosi oli jälleen huono, satotaso jäi vuoden 2016 tasolle ja näin lokakuussa voidaan vain kertoa, että vähäinen hunajasatomme on loppuunmyyty.
Kesän mittaan meitä piti kiireisinä myös rakennustyöt. Aloitimme rakentamaan meille uutta elintarvikkeiden pakkaamo ja varastotilaa, rakennuksen on määrä valmistua 2018 vuoden aikana, kerromme projektista myöhemmin lisää. Teimme myös remonttia keskuslämmitysjärjestelämässä.
Syksyn saapuessa satoi ja satoi. Muutamat poutapäivät oli käytettävä tarkasti. Puinnit onnistuivat meillä jokseenkin suunnitellusti, eikä satoa jäänyt korjaamatta. Mutta valitettavasti vain ensimmäisenä puimaan päästy Jorma ohra jäi ainoaksi leipäviljakelpoiseksi sadoksemme.
Tulevan talven aikana jauhotoimituksemme toimivat kuitenkin ylivuoteisen sadon turvin kuten tähänkin saakka. Saatamme myös julkaista tuoteuutuuksia.